Kuinka epäilevä insinööri kiinnostui meditaatiosta? - omakohtainen tarina
Miten oikein insinööri ja meditaatio sopii samaan lauseeseen? Eikös meditaatiosta ja mindfulnessista ole loogiset ja käytännönläheiset asiat kaukana? Eikö se ole vain jotain ”pehmoilua”? Näin itsekin luulin, mutta eihän asia ole näin. Kirjoituksessa kerron, mitä havaitsin kun aloitin meditaation ja kuinka omat käsitykseni muuttuivat siitä päälaelleen.
Lukuaika 5 min
Oma tilanne ennen meditaatiota
Ennen meditaatiota ajattelin, että elämässäni oli asiat ihan hyvin. En nähnyt noihin aikoihin tarvetta millekään isoimmille muutoksille. Lisäksi näin harvoin parannettavaa omassa toiminnassani. En periaatteessa edes nähnyt vaihtoehtoja reaktioilleni ja toiminnalleni. Asiat oli niin kuin oli. Syyt elämän epäkohtiin löytyi hyvin usein muista jne.
Lisäksi pidin itseäni hyvin loogisena ihmisenä. Lähestyin asioita aina järki edellä. Ajattelin, että omaan ajatteluun voi aina luottaa ja muuta en tarvitse.
Tosiasiassa, elämässäni oli oikeasti paljonkin parannettavaa ja mahdollistettavaa. Työ sekä muut asiat stressasivat välillä hyvinkin paljon. Toimintamallini tai ajatukseni eivät hyvin usein olleet hyväksi minulle tai muille. Minulla oli paljon rajoittavia käsityksiä itseäni ja muita kohtaan. En vain silloin tiedostanut näitä asioita.
Itse meditaatiosta ajattelin jotain tämmöistä: “Se on jotain uskomiseen perustuvaa pehmoilua, jossa pitää tehdä terveen järjen vastaisia asioita, kuten istua ihme asennossa tai sanoa jotain mystisiä sanoja.” Voisi niinkin sanoa, että olin erittäin epäileväinen sitä kohtaan.
En noihin aikoihin siis nähnyt mitään syytä aloittaa meditaatiota.
Mikä sai minut aloittamaan meditaation?
Nyt sinulla ehkä herää kysymys, että mikä ihme sai minut aloittamaan meditaation?
No, siihen on sellainen yksinkertainen syy kuin tyttöystävä 😄 Hän oli meditoinut jo pitkän aikaa päivittäin ja hän suositteli vahvasti, että kokeilisin mindfulness-meditaatioita avoimin mielin vaikka kolmen kuukauden ajan.
Suosittelusta huolimatta oli erittäin lähellä, etten edes kokeillut meditaatiota. Ennakkokäsitykseni olivat niin vahvat ja niiden takia en halunnut edes yrittää sitä. Ainut syy mikä minut sai kokeilemaan, oli kunnioitus ja luotto tyttöystävääni kohtaan. Ajattelin, hän ei tätä suosittelisi, jos se ei oikeasti olisi minulle hyvä ja sopiva juttu.
Kokemukseni ensimmäisen kuukauden aikana
Ensikokemus
Muistan vielä ensikokemukseni meditaation parissa. Ensinnäkin meditaatio ei ollut ollenkaan sellaista, mitä olin luullut. Se oli hyvin yksinkertaista ja siihen ei liittynyt mitään ns. ”outouksia”.
Lisäksi se oli täysin uudenlaista asiaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni kiinnitin systemaattisesti huomiota omaan kokemukseeni. En ollut koskaan tehnyt mitään sen kaltaista aikaisemmin. Se vaikutti heti mielenkiintoiselta ja uteliaisuuteni siihen heräsi.
Ensimmäinen tekemäni meditaatio oli perinteinen hengitykseen keskittyminen. Siinä yritetään pitää huomiota hengityksessä ja olla tietoisia siitä. Kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei ole. Tämäkin yllätti itseni täysin.
Oivallus nro 1 – Mieli on itsenäinen automaattinen prosessi
Ensimmäinen meditaation tuottama oivallus tuli aika nopeasti. Oivalsin, että minun oma mieleni on itseasiassa hyvin itsenäinen olento tai prosessi. Sen sijaan, että minä ja minun tahtoni olisi täysin yhtä kuin mieleni ja voisin sitä täysin hallita, itseasiassa mielenihän tekee ihan omiaan suurimman osan ajasta vaikka kuinka tahtoisin toisin. Se on vähän kuin ”villieläin”.
Se ei tunnu meistä siltä, koska olemme yleensä täysin identifioituneita ajatteluumme sekä muuhun mielemme toimintaan. Olemme täysin yhtä kuin se. Meditaatio rikkoo tämän ”lumouksen” yksinkertaisella ja nerokkaalla tavalla. Se tuo edellä mainitun faktan esille aika lailla heti. Jokaisen on itse se helppo havaita.
Muistan, miten tämä oivallus kohotti mielenkiintoa entisestään. Se motivoi suuresti jatkamaan meditaatiota, koska meditaatio vaikutti siltä, että sen avulla opin ymmärtämään ja käsittelemään tätä ns. ”villiä eläintä”.
Mitä muuta tapahtui ensimmäisen kuukauden aikana
Muuten ensimmäinen kuukausi oli käytännössä meditaation opettelua ja siihen sisään pääsemistä. Tänä aikana aloin myös huomaamaan, miten villi mieleni alkoi rauhoittumaan hieman sekä tulin jo enemmän tietoiseksi, mitä se tekee missäkin hetkessä.
Ensiksi tietoisuus lisääntyi erityisesti meditaation aikana ja myös hieman arkielämässäni. Huomasin esimerkiksi sen, että olin maailman paskin kuuntelija 😅 Huomioni harhaili johonkin muualle melkein heti, kun toinen alkoi puhumaan. Tämä ei ole hyvä juttu, jos haluaa rakentaa merkityksellisiä ihmissuhteita.
Kaikki tämä ylläpiti ja kasvatti mielenkiintoa meditaatiota kohtaan entisestään.
Kun vakuutuin täysin meditaation hyödyllisyydestä
Noin kuukauden päivittäisen meditoinnin jälkeen aloin harjoittelemaan sellaista meditaatioita kuin ”nimeämismeditaatio”. Se vakuutti minut lopullisesti meditaation järkevyydestä ja hyödyllisyydestä.
Nimeämismeditaatio – Mitä se tarkoittaa?
Nimeäminen on myös erittäin yksinkertainen, mutta nerokas työkalu. Käytännössä kategorisoit meditaation aikana mielessäsi tapahtuvia asioita. Tällöin aivojen etuaivolohko aktivoituu ja mantelitumakkeen vaste vaimenee. Kokemuksessasi tämä tarkoittaa sitä, että saat hyvänlaista tilaa ja uutta perspektiiviä ajatuksiisi ja tunteisiisi. Esimerkiksi tunteet ja ajatukset tuntuvat silloin vähemmän intensiivisiltä, eivätkä ole koko todellisuus.
Oivallus nro 2 – Kaikki ajatuksemme eivät ole totta, eivätkä hyödyllisiä
Harjoittelun myötä seurasi toinen käänteentekevä oivallus: Kaikki omat ajatuksemme eivät ole totta tai hyödyllisiä. Joskus on parempi, ettei niitä ota liian vakavasti. On vain parempi olla antamatta niille huomiota, antaa niiden pyöriä taustalla ja keskittyä siihen mitä on tekemässä ja mikä on hyödyllistä.
Tämä oli itselleni aivan valtava hehkulamppuhetki päässäni. Syy, miksi en ollut tätä koskaan aiemmin sisäistänyt oli se, että ennen meditaatiota olin käytännössä aina identifioitunut omiin ajatuksiini. Olin siis yhtä kuin ajatukseni ja ne olivat koko todellisuus. Silloin on aika vaikea olla ottamatta niitä vakavasti 😄
Tilan saaminen omiin ajatuksiin, niihin uudenlainen suhtautuminen sekä niiden taidokas käsittely ovat kokemukseni mukaan meditaation yksi tärkeimmistä ja hyödyllisimmistä opeteltavista taidoista.
Vaikea elämäntilanteeni ja nimeämistyökalun käyttö
Olin harjoitellut nimeämismeditaatiota noin kuukauden ajan, kun elämässäni tapahtui erittäin vaikeita asioita. Itseasiassa en ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa. Ajatukseni vain pyörivät koko ajan tämän vaikean asian ympärillä ja tulevaisuudesta ei ollut mitään varmuutta. Päällimmäisinä tunteina päivittäisissä hetkissä oli ahdistus, suru, pelko ja epätoivo.
Nimeämismeditaatio ja siinä oppimani nimeämistyökalu auttoi minua tässä käänteentekevästi. Aloin soveltaa nimeämistä ja sain sen myötä erittäin tervetullutta tilaa haastaviin ajatuksiini ja tunteisiini. Tämä työkalu muutti muuten kestämättömältä tuntuvan tilanteen paljon helpommaksi.
Tiedän, että ilman nimeämismeditaation taitoja, tämä erittäin vaikea ajanjakso olisi ollut moninkertaisesti pahempi ja olisi todennäköisesti jatkunut paljon pidempään.
Päätös meditaation jatkamisesta ja jatkuva oppiminen
Tässä vaiheessa minulle oli ilmiselvää, että meditaatio on erittäin hyödyllistä ja siinä on aivan valtavan suuri potentiaali. Päätin silloin jatkaa meditaatiota niin kauan, kunnes en kokisi sitä enää hyödylliseksi. Tätä päivää ei ainakaan vielä ole tullut eteen 🙂
Syynä tähän on se, että olen matkani aikana yhä enenevissä määrin oppinut käsittelemään taidokkaasti mieltäni erilaisissa elämäntilanteita. Tilanteita, joihin liittyi epävarmuutta, stressiä tai pelkoa. Tilanteita, joihin reagoin ennen täysin hyödyttömästi tai jopa haitallisesti.
Lisäksi olen pystynyt kokemaan omaa elämääni yhä rikkaammin. Koen, että nykyään pystyn olemaan myös parempi ja mukavampi ihminen muita ihmisiä kohtaan. Olen myös saanut lukuisia muita oivalluksia, joilla on ollut suuri merkitys elämääni. Näistä kerron myöhemmin lisää.
Kaikissa näissä asioissa yhteinen nimittäjä on ollut säännöllinen meditaatio yhdistettynä hyödylliseen tietoon.
Loppusanat ja suositukseni sinulle
Näistä syistä tämmöisestä epäilevästä insinööristä on tullut päivittäinen meditoija, joka yrittää intohimoisesti saada ihmisiä kiinnostumaan siitä.
Kaiken lisäksi, mikä olisi mielenkiintoisempaa insinöörille kuin ymmärtää miten ihan oikeasti tämä meidän ultimaalinen ”kone” eli mielemme toimii? Meditaatio on tähän erinomainen työkalu.
En havaitse omassa kokemuksessani mitään syytä, miksi meditaatio ei voisi tuottaa samankaltaista matkaa juuri sinulle. Vaikka persoona, historia ja olosuhteet ovat meidän jokaisen kohdalla uniikkeja, meditaatio opettaa universaaleja taitoja ja kykyjä, jotka ovat sovellettavissa juuri sinun elämääsi.
Epäilyt ovat enemmän kuin OK. Suositukseni sinulle on, että unohda hetkeksi mitä luulet meditaation tarkoittavan ja lähesty meditaatiota uteliaasti ja skeptisesti. Tee sitä pari kuukautta päivittäin ja perusta kaikki mielipiteesi omiin havaintoihisi.
