Tiedätkö huomiosi luontaiset piirteet ja toiminnan?
Oma huomio on yksiä tärkeimpiä asioita elämässämme. Se pitkälti määrittää, mitä koemme ja mihin suuntaan muutumme.
Tässä kirjoituksessa avaan tarkemmin, miten huomio toimii aivoissamme ja miten olemme yksilöllisiä sen suhteen. Pystyt ymmärtämään (tekemällä lyhyen tehtävän), miten juuri sinun huomioisi toimii luontaisesti. Voit hyödyntää tätä tietoa niin arjessasi kuin meditaatioharjoittelussakin.
Kirjoituksen lähteenä on Rick Hansonin erinomainen kirja Buddha’s Brain: Practical neuroscience of happiness, love & wisdom. Suosittelen vahvasti tutustumaan.
Lukuaika 8 min
Kuinka huomio toimii aivoissamme
Aivomme hallitsee huomiota tasapainottaen näitä kolmea piirrettä.
Tiedon pitäminen
Aivomme pitää pystyä pitämään tärkeää informaatiota mielemme etualalla ja työmuistissa. Se on kuin “mielen tussitaulu”, jossa pitää pystyä pitämään tärkeitä kirjoitettuja asioita, ilman että ne pyyhkiytyvät pois. Esimerkiksi joku tärkeä muistettava asia, jonka juuri kuulit. Tai joku mahdollisesti vaarallinen uhka, joka pysyy mielessä, kunnes olet poissa vaarasta.
Tietoisuuden päivittäminen
Aivomme on lisäksi pystyttävä päivittämään tätä “mielen tussitaulua” uudella tiedolla. Se voi tulla ympäristöstä aistiemme kautta tai mielemme sisältä. Esimerkiksi jonkun uuden asian huomaaminen ympäristöstä tai muistat yhtä äkkiä, mitä sinun pitikään sanoa.
Uuden stimulaation tarve
Lisäksi aivoihimme on sisäänrakennettu halu ja tarve hakea uusia stimulaatiota. Tämä tarve sai esivanhempamme etsimään ruokaa, kumppania ja muita selviytymisen kannalta tärkeitä asioita.
Jatkuvaa keskinäistä tasapainottelua
Aivomme jatkuvasti hakevat tasapainoa näiden kolmen välillä ja se perustuu dopamiiniin. Jos mielen tussitaulussa on kyseisellä hetkellä tarpeeksi kiinnostavia ja stimuloivia asioita, aivomme vähän kuin sulkevat “informaatioportin”, mikä estää tietoisuuden päivittymisen. Heti kun mielessä olevamme asian stimuloituvuus (=dopamiinitasot) laskee, tämä portti avautuu ja uutta informaatiota tulee tietoisuuteemme. Lisäksi uusi mahdollisuus tai uhka (=dopamiinipiikki) avaa kyseisen portin.
Tähän kokonaisuuteen liittyy myös toinen järjestelmä (=tyvitumakkeet), joka tasapainottaa palkintojen hakemista ja uhkien välttelyä. Tämä järjestelmä monitoroi jatkuvasti kuinka paljon uutta stimulaatiota tulee aisteista tai mielen sisäisistä tapahtumista, kuten ajatuksista. Kun stimulaatio laskee alle tietyn kynnystason, järjestelmä viestittää, että tarvitsemme lisää stimulaatiota ja lisästimulaation hakeminen alkaa. Tämän johdosta esimerkiksi alat ratkaisemaan päässäsi ongelmaa kesken meditaation.
Huom! Tämä on yksinkertaistettu selitys ja todellisuus on tietysti aina tätä monimutkaisempaa.
Mikä on sinun henkilökohtainen huomioprofiilisi? – Tee testi
Jokaisella meillä on yksilölliset luontaisuudet sen suhteen, miten nämä kolme piirrettä toimivat. Eli kuinka helposti ylläpidämme tietoa mielemme tussitaulussa, kuinka helposti tietoisuuteemme päivittyy ja kuinka vahva on uuden stimulaation tarpeemme. Otetaan esimerkit näistä jokaisesta:
- Joillakin ihmisillä asiat eivät lähde mielestä, vaan niitä kelataan jopa pakkomielteisesti. Taas toisilla ihmisillä voi tuntua siltä, ettei mikään jää oikein päähän. He unohtavat jopa tärkeätkin asiat heti seuraavassa hetkessä.
- Jotkut ihmiset eivät huomaa mitään muuta ympäristöstään kuin sen asian mihin parhaillaan keskittyvät, kun taas toiset ihmiset tahtomattaankin huomaavat kaikki ympäristön ärsykkeet.
- Jotkut hakevat luontaisesti koko ajan paljon uutta ja innostavaa, kun taas jotkut pitävät enemmän tutusta ja hiljaisesta.
Jokaisessa näissä piirteessä on varmaankin optimaalisinta olla jossain välimaastossa eikä ääripäissä.
Yksilölliseen luontaisuuteen vaikuttaa geeniemme lisäksi myös ympäristömme ja menneisyyden kokemuksemme. Ehkä helpoiten nähtävä asia on, miten nyky-ympäristömme totuttaa aivomme jatkuviin uusiin stimulaatioihin, mikä on kasvattanut jatkuvan uuden stimulaation tarvetta aivoillemme. Tämän takia elämä voi tuntua yhä enemmän tylsältä ja tyhjältä.
Onneksi mieltämme säännöllisesti harjoittelemalla voimme kehittää aivojamme haluamiimme suuntiin sekä palauttaa niitä haitallisista ympäristön vaikutuksista.
Tehtävä
Alla on Rick Hansonin kirjasta käännetty taulukko, mihin on laitettu nämä kolme huomion piirrettä. Tutustu taulukkoon ajatuksen kanssa ja mieti, missä itse istut siinä suunnilleen jokaisen sarakkeen kohdalla.
Pohdi samalla: Kokonaiskuvaa ajatellen, mitkä ovat huomiosi vahvuudet ja heikkoudet? Mitä aspekteja haluaisit parantaa?
Jos itsestä on vaikea aloittaa, mieti ensiksi missä joku läheisesi mahdollisesti istuu ja sen jälkeen siirry itseesi.
Olemme siis neurologisesti monimuotoisia ja huomiomme toimii yksilöllisellä tavalla. Ammumme itseämme jalkaan, jos:
- Emme tiedosta näitä yksilöllisiä piirteitä itsessämme
- Häpeämme niitä
- Emme koskaan haasta luontaisia taipumuksiamme, vaan elämme koko elämämme niiden mukaan.
Näiden tiedostaminen auttaa meitä harjoittelussa, josta kerron lisää seuraavassa kappaleessa. Lisäksi näiden piirteiden tiedostaminen auttaa myös arjessamme. Esimerkiksi pystyt hahmottamaan paremmin, millainen työympäristö parhaiten tukisi työntekoasi tai pystyt ymmärtämään kumppaniasi paljon paremmin.
Tarina: Kuinka toisen huomioprofiilin tiedostaminen auttaa parisuhteessa
Minun ja vaimoni huomio toimii luontaisesti hyvin eri lailla. Otetaan yhtenä esimerkkinä tietoisuuden päivittämisen piirre.
Itse olen enemmän laaserikeskittyjä ja "laput silmillä" oleva ihminen. Huomio on luontaisesti kapea valokeila ja suljen automaattisesti kaiken pois, mihin se ei kohdistu. Tietoisuuteni ei päivity herkästi muulla tiedolla. Vaimoni taas on koko ajan tietoinen aikalailla kaikesta koko ajan. Tietoisuus päivittyy jatkuvasti ja asioiden pois sulkeminen on erittäin vaikeaa.
Kun emme ymmärtäneet, miten erilaisia olemme luontaisesti, tämä aiheutti välillä ihan turhaa kitkaa suhteeseemme.
Esimeriksi itse en ymmärtänyt, mikä merkitys sillä on toisen hyvinvoinnille, jos talossa oli epäjärjestystä ja asiat eivät olleet paikallaan. Itse en tätä käytännössä huomannut, mutta vaimoni tiedosti tämän joka hetki. Vaimoni taas ei ymmärtänyt, että miksi tämän järjestyksen ylläpitäminen oli minulle niin vaikeaa, kun hänelle se on niin ilmiselvää.
Nykyään kun ymmärrämme, miten huomiomme toimii luontaisesti eri tavalla, niin minulle on motivoivampaa yrittää pitää yllä järjestystä ja hänen on helpompi olla ymmärtäväisempi minua kohtaan, kun aina välillä epäonnistun siinä.
Ja tämä oli vain yksi esimerkki lukuisten muiden joukosta. Tiivistettynä, arki rullaa paljon sujuvammin, kun toisen huomion luontaisuudet ymmärtää ja niitä kunnioittaa.
Harjoittele sinulle sopivalla tavalla
Koska olemme neurologisesti monimuotoisia ja yksilöllisiä, on hyvä ymmärtää, miten omat aivot toimivat ja sopivalla tavalla yksilöidä omaa meditaatio- sekä arkiharjoittelua sen mukaisesti.
Kannattaa löytää sopiva tasapaino sen kanssa, että haastat riittävästi itseäsi ja aivojasi, jotta ne voivat muuttua parempaan suuntaan, kuitenkaan tekemättä harjoittelusta liian epämieluisaa, jolloin se jää tekemättä. Tärkeintä on säännöllinen harjoittelu, millä tyylillä sitä teetkään.
Kysy itseltäsi, mikä näistä kolmesta piirteestä on sinulle vaikeinta meditaatiossa? Esimerkiksi:
- Tuntuuko keskittyminen todella kuluttavalta ja vaikealta?
- Tulviiko kaikki ärsykkeet väkisin tietoisuuteesi ja keskittymisesi herpaantuu niihin hyvin helposti?
- Tarvitsetko uutta stimulaatiota koko ajan? Tuntuuko jo ajatus paikallaan istumisesta silmät kiinni hiljaisuudessa ahdistavalta?
Ala harjoittelemaan niillä tyyleillä, mikä sopii sinulle ja myös haastaa aivojasi sopivalla tavalla. Käytännössä tämä voi esimerkiksi tarkoittaa:
- Jos keskittyminen on luontaisesti erittäin epämiellyttävää, aloita harjoittelu enemmän tietoinen oleminen tyyppisellä harjoittelulla, missä harjoitat tietoisuuden lisäämistä huomiostasi. Lisää keskittymisharjoittelua itsellesi sopiva määrä, kuten muutama kerta viikossa tai muutama minuutti joka harjoituksen alkuun tai loppuun, jotta myös keskittymistaitosi kehittyvät.
- Jos olet erittäin häiriöherkkä ympäristön äänille, pyri aina harjoittelemaan mahdollisimman hiljaisissa paikoissa, tai kuulokkeilla musiikkia samalla kuunnellen.
- Jos paikallaan istuminen hiljaisuudessa tuntuu ihan mahdottomalta, niin meditoi vahvasti ohjatusti tai musiikin kanssa. Tai harjoittele mieltäsi kävellen tai arkiaskareiden aikana.
- Jos olet tyypiltäsi liiankin keskittyvä ja et huomioi ympäristöäsi ja muita tarpeeksi, niin puhtaan keskittymisharjoittelun sijasta, tee harjoittelua, jossa yrität huomata laajemmin kokonaisvaltaisesti ympäristöäsi ja kokemustasi. Esimerkiksi kävely- tai tietoinen oleminen meditaatio, missä yrität olla tietoinen samaan aikaan kaikista aisteistasi sekä mielesi sisäisistä tapahtumista.
Loppusanat
On tärkeä ymmärtää oma luontainen yksilöllinen toimintansa huomion ja sen hallinnan suhteen. Tällöin voit muokata harjoitteluasi siten, että se on sopivan haastavaa: Ei liian helppoa, ei liian vaikeaa. Luontainen huomion toiminta on myös tärkeää tietoa itsellesi ja läheisellesi ihan arkeakin ajatellen.
Jos meditointi tuntuu vaikealta, yritä olla ystävällinen itseäsi kohtaan.
Meditoinnin vaikeus ei myöskään kerro sitä, ettei se olisi sinua varten. Ensinnäkin se on alussa vaikeaa lähes meille jokaiselle. Toiseksi, jokaiselle meistä löytyy kyllä ne oikeat tavat harjoitella. Kannattaa siis käyttää aikaa itsellensä sopivien harjoitusmuotojen löytämiseen.
Tsemppiä harjoitteluun!
