Yhden mielenharjoittelijan hääkokemus
Elämässäni tapahtui viime kuussa hienoja asioita. Menin naimisiin! Tämä oli aika ainutlaatuinen kokemus. Hienojen asioiden lisäksi ajanjakso sisälsi paljon myös paineita, yllätyksiä ja haasteita, kuten varmaan jokainen häät järkännyt tietää.
Itseäni kiehtoi kovasti, miten mieli toimi tämän ajanjakson aikana. Olen koonnut tähän kirjoitukseen joitakin nostoja tapahtumista sekä omakohtaisia pohdintoja liittyen niihin.
Toivottavasti näistä on ajatuksista apua, jos sinulla on häät tai muita isoja juhlia edessäsi.
Lukuaika 11 min
Häiden järjestäminen ja siinä kohdatut haasteet
Avaan hieman taustoja. Koska asumme Australiassa, häät päätettiin järjestää siellä. Meillä oli alle puoli vuotta aikaa järkätä häät, joten kyseessä oli suhteellisen tiukka aikataulu. Lisäksi lisätyötä tuotti, että sukua ja ystäviä oli tulossa eri puolilta maailmaa. Perheen kuukauden lomareissu ja tähän liittyvät matkajärkkäilyt olivat yksi lisäkokonaisuus pitkässä ToDo-listassa.
Onneksi minä ja nykyinen vaimoni Jess halusimme molemmat meidän näköiset pienehköt ja intiimit häät. Vierasluku oli siis vajaan 30 henkilön luokkaa, mikä auttoi monessa asiassa paljon.
Vaikka keskimäärin häiden järkkäily oli ihan hauskaa ja innostavaa puuhaa, niin oli siinä silti omat haasteensa. Tässä muutamia haasteita ja havaintoja, mitä tuli koettua tämän ajanjakson aikana.
Valtava käsitysten määrä, millaiset häiden pitäisi olla
Järjestelyjen aikana omalle mielelle tuli paljon syötettä vaikka mistä suunnasta.
Suomessa asiat eivät käsittääkseni ole niin pahasti, mutta ainakin täällä Ausseissa häätoimiala osaa ns. myydä ja vaikuttaa, mitä kaikkea häissä pitäisi olla ja miltä näyttää. Lähtien hääpaikasta aivan kaikkeen muuhun. Häiden keskivertokuluissa ei ole täällä päin mitään järkeä ja ne ovat valtavan iso rahamylly Australiassa. Kyseessä oli aika kovaa ja taidokastakin manipulointia. Tästä oli tärkeä olla tietoinen, vaikutusyrityksiä ei kannattanut ottaa liian vakavasti ja pitää oman vision kirkkaana mielessä.
Lisäksi monella läheisellä on omat mielipiteet, miten asiat pitäisivät olla. Vaikutusyrityksiä tai vastustusta meidän päätöksiin tuli välillä koettua. Ymmärrettävästi kyllä, he tarkoittivat hyvää ja halusivat auttaa, mutta lopultahan kyseessä oli meidän eikä heidän häät. Vinkki: jos läheisesi on menossa naimisiin, niin tarjoa vain apuasi tai ideoitasi, mutta älä tuputa ja anna hääparin itse tehdä mitä haluavat, vaikka se olisi kuinka sitä vastaan, mihin olet tottunut.
Onneksi Jessin kanssa etukäteen heti aluksi sovittiin, että tehdään meidän näköiset häät. Osa perinteistä pidettiin ja osalle sanottiin bye bye!
Häiden ympärillä on nykykulttuurissa myös paljon painetta, miltä asioiden pitää näyttää tai millainen päivän pitää olla: Pitäisi olla elämän parhaassa kunnossa ja näyttää niin perkeleen hyvältä. Pitäisi esim. saada se ”täydellinen” kuva someen tai omaan kuvakaappiin. Päivä pitäisi olla eeppinen ja pitäisi tapahtua legendaarisia asioita. jne.
Tässä meitä auttoi vain kysyä itseltään, että miksi? Miksi sillä on lopulta väliä? Mitä siitä jää lopulta käteen? jne. Mieli ei oikeasti pysty keksimään mitään perustelua, mikä kestäisi tarkempaa tarkastelua.
Selkeä visio ja prioriteetit - Paras apuri
Heti kihloihin menon jälkeen selkeytimme Jessin kanssa, että mistä häistä on meille kyse ja mitkä ovat oikeasti ne tärkeimmät asiat niissä.
Meille häistä oli ytimessään kyse juhlia läheisempien ihmisten kanssa meidän rakkauttamme hyvin meidän näköisellä tyylillä. Halusimme koko päivälle läsnäoloa, yhteyttä, rentoutta. Halusimme tarpeeksi aikaa ja tilaa, jotta ihmiset ehtisivät tutustua toisiinsa, koska häät tulee olemaan useimmille se ensimmäinen ja viimeinen kerta kun he näkevät toisensa. Emme koskaan tule saamaan samaa porukkaa paikalle yhtä aikaa.
Ja tärkeimpänä, halusimme keskinäinen yhteytemme ja läheisyytemme olisi mahdollisimman vahva hääpäivänä.
Muut asiat lopulta olivat toissijaisia.
Tästä prioriteettien selkeydestä oli niin paljon hyötyä, kun mieli meinasi useasti keskittyä vääriin asioihin. Esimerkiksi kun se meinasi jäädä miljoonien yksityiskohtien vangiksi. Kun meinasi turhan kovaa stressiä puskea jostain, millä ei loppupeleissä ollut väliä. Näiden prioriteettien muistaminen auttoi aina.
Selkeä visio ja prioriteetit auttoivat suuresti myös edellä mainittuihin vaikutusyrityksiin.
Mieli haluaa varmuuden, ettei mikään menisi pieleen
Evoluution myötä meidän mielen tärkein tehtävä on pitää meidät turvassa. Ei sitä kiinnosta, mikä on kokonaisuudessaan järkevää toimintaa hyvinvoinnin kannalta. Sen takia se voi olla ultimaalinen stressaaja ja huolestuja.
Huomasin tämän moneen kertaan omalla kohdalla. Miten mieli tuotti huolia ja skenaarioita mitkä voi tapahtua tai mennä pieleen häissä. Käytännössä näistä useasta kymmenestä asiasta mikään ei toteutunut. Näinhän se on yleisestikin. Valtaosa kelaamista asioista ei koskaan toteudu. Sitä vaan ei oikein huomaa ja muista, jos siihen ei tietoisesti kiinnitä huomiota.
On hyödyllistä ja järkevää kelata eri riskit läpi ja alentaa ja varautua niihin, jos se on järkevästi tehtävissä. Mutta muutenhan tulevaisuuden tämänkaltainen kelailu on kaikki pois läsnäolosta ja onnellisuudesta elämästäsi tässä ja nyt.
Ja jos mieli vain haluaa kelata koko ajan mitä pitäisi hoitaa, niin itse autan mieltäni kirjaamalla ihan kaiken ylös. Siis ihan kaiken. Meillä oli excel-taulukko täynnä asioita. Niille oli joku karkea keskinäinen järjestys ja niitä vaan koitettiin saada maaliin parhaamme mukaan. Btw, jos joku on järjestämässä häitä Sydneyn suunnalla meiltä saa siihen kattavan hääexcelin 😉
Tiivistettynä epävarmuutta häiden suhteen voi käsitellä karkeasti kahdella eri tyylillä. Kumpi omaan korvaan kuulostaa järkevämmältä?
- Koitat kontrolloida kaiken mahdollisen, jotta epävarmuutta olisi minimimäärä. Todennäköisesti tällä on laskeva vaikutus hyvinvointiin, rentouteen, läsnäoloon niin päivää kohti mennessä kuin hääpäivän aikana. Ja kuitenkaan lopulta mikään ei koskaan ole täysin kontrollissasi.
- Olet OK sen kanssa, että asiat eivät todennäköisesti mene kuin pitäisi. Riittävällä tasolla pidät huolta asioista ja loput asiat menevät niin kuin menevät. Todennäköisesti stressaat paljon vähemmän hääpäivää kohti mennessä tai sen aikana, ja olet tämän koko ajanjakson aikana paljon onnellisempi ja rennompi.
Välillä meinasi tulla skismaa sen kaikkein tärkeimmän henkilön kanssa
Oli joitakin kertoja, kun mulla ja Jessillä meinasi mennä sukset ristiin. Juurisyynä oli usein se, että me toimimme niin eri tavalla.
Itse haluan hoitaa kaiken keskitetysti. Kaikki hääasiat ja keskustelut yhtenä päivänä ja muut hommat toisina päivinä. Jess taas on enemmän fiilispohjainen ja haluaa hoitaa vähän kerrallaan sekä silloin, kun siltä tuntuu. Joten, kun aikataulut alkoivat puskemaan päälle, niin tästä aiheutui kitkaa ja jännitteitä.
Tässäkin asiassa tietoisesti oman vision ja prioriteettien mieleen tuominen auttoi. Halusimme, että tunnemme olevamme vahva tiimi ja läheisiä kun hääpäivä koittaa. Ja se auttoi taas erittäin hyvin keskittymään siihen, mikä oikeasti merkkaa ja kääntymään toista kohti, eikä poispäin.
Hetki kun maailma tuntui kaatuvan päälle
Noin pari päivää ennen häitä oli ajanjakso, jossa haasteet ja epäonni tuntuivat kulminoituvan. Tuntui siltä, että nyt universumi halusi ihan kunnolla heittää kasan haastepalloja niskaan, ja testata miten pää kestää.
Kaikki tapahtui aika lailla samaan aikaan. Häihin tosiaan oli vain pari päivää ja älyttömästi oli vielä viime hetken tekemistä. Joku 50 hoidettavaa asiaa taulukossa.
Olimme silloin keskellä ei mitään perheen kanssa. Autosta petti kaikki elektroniikka ja vakuutusyhtiö hinautti sen pois.
Samalla myös näytti siltä, että Bestman ja kaksi muuta erittäin läheistä ystävää eivät pääse ollenkaan häihin viisumiongelmien takia. Myös vihkijämme perui viime hetkellä epäonnisista syistä johtuen.
Siinä hetkessä, kun oli soittanut jo viidenteen ja kyseisen kaupungin viimeiseen vuokra-autofirmaan, jossa myös sanottiin ei ole vapaita vuokra-autoja, meinasi tulla fiilis, että nyt kaatuu maailma päälle. Pää meinasi sulaa niin sanotusti.
Mikä auttoi?
Onneksi mindfulnessia on tullut harjoiteltua. Se antaa tilaa omaan mieleen ja kokemukseen; tilaa omiin ajatuksiin ja tunteisiin. Se mahdollistaa uudenlaisia valintoja haastavienkin tilanteiden keskellä ja eikä tarvitse olla enää oman mielen armoilla.
Esimerkiksi olimme odotelleet jo 20 minuuttia (joka jatkui vielä lisä 40 minuuttia), että joku edes vastaisi vakuutusyhtiöstä. Sen sijaan että olisimme jatkaneet stressin ja turhautumisen pauloissa, päätimme alkaa Jessin kanssa vaan tanssimaan puhelimesta kuuluvan musiikin tahtiin. Koko kokemus muuttui ihan erilaiseksi.
Ja siinä hetkessä kun tilanne tuntui ihan mahdottomalta ja maailma tuntui kaatuvan päälle, tein seuraavat tilannetta heti helpottavat toimenpiteet tietoisesti:
- Pysähdyin täysin ja rauhoitun minuutiksi ja pariksi. Olin läsnä vain jalkapohjien tuntemuksien kanssa ja otin muutaman pitkä uloshengityksen. Otin tilaa myllertäviin ajatuksiin ja tunteisiin.
- Tämän jälkeen vain täysi fokus siihen, mikä pitää hoitaa seuraavaksi. Ja kun se oli tehty niin sen jälkeen mitä seuraavaksi. En ajatellut edes, mitä kaikkea muuta vielä pitää saada vielä hoidettua.
- Tämä on ns. hajoita ja hallitse– taktiikka. Kun joku tilanne tuntuu ylitsepääsemättömältä, niin pilko pikku palasiin ja ala palanen kerrallaan vaan tekemään sitä miettimättä enempää paljon vielä hommaa jäljellä.
- Yritin myös jollain kierolla tavalla nauttia ja nauraa tilanteelle: ”Kiitos universumi! Tämä on parasta mielenharjoittelua.”
- Lisäksi muistutin itseäni tästä erittäin hyödyllisestä ajatusmallista: Kyllä asiat jotenkin aina hoituvat riittävän hyvin ja elämä jatkuu.
Kun vaan keskittyi siihen mitä piti saada tehtyä ja samalla yritti joko nauttia kierolla tavalla tai ainakin pysyä neutraaliina, niin tällä sai aika hyvin minimoitua mielen itsensä tuottaman murheen. Ja tuostakin tilanteesta sitä selvittiin lopulta. Kaikki on väliaikaista.
Itse hääpäivä
Tärkeä hetki ennen seremoniaa
Meillä oli täysin ulkohäät. Koska edellisenä päivänä oli satanut vettä, jäi tekemistä paljon vielä hääpäivän aamuksi. Käytännössä asioita piti hoitaa toinen toisensa perään aina seremoniaan alkuun asti.
Kun olin odottamassa seremonian alkamista ja morsiameni tuloa, onnekseni havahduin ja tulin tietoiseksi mitä on juuri nyt tapahtumassa. Olin käytännössä ollut koko aamun autopilotilla ratkaisemassa ongelmia ja olin yhä siinä moodissa. Kohta kuitenkin edessäni on yksi elämän hienoimpia hetkiä, minkä en todellakaan halua olevan taas yksi autopilotilla suoritettava asia!!
Toin heti itseni tietoisesti täysin tähän hetkeen. Aloin fiilistelemään ihan onnessani mitä on parhaillaan tapahtumassa, tulin täysin läsnä aistieni kanssa, katsoin kaunista maisemaa ja keskityin olemaan täysin elossa tässä ja nyt. Mikään ei voisi olla paremmin elämässä juuri nyt.
Seremonia oli yksi parhaimmista ja tunteellisimmista hetkistä elämässäni tähän mennessä.
Oppitunti kontrollin irti päästämisestä ja huomion hallinnasta
Olen niin kiitollinen, että olen harjoitellut 7 vuotta kontrollista irti päästämistä niin meditaatioissa kuin arjessa. Paljon on vielä tehtävää, mutta paljon on kehityttykin.
Häät oli kontrollin suhteen vähän kuin ultimaalinen testi ja itsestä tuntui, että suoriuduin testistä hyvin. Moni asia ei mennyt suunnitelman mukaan ja jos nuoremman kontrollifriikki Jonin mieli olisi ollut ohjaksissa, ai että sitä jännitteen ja stressin määrää.
Muutama mieleen tullut esimerkki:
- Seremonia alkoi puolisen tuntia myöhässä
- Seremoniakappaleiden soitto meni aika pipariksi
- Vihkijä sooloili ja teki / jätti tekemättä asioita, mitä oltiin etukäteen sovittu
- Random tuuli kaatoi lasit
- Valokuvien otto hääpaikan ulkopuolella kesti aivan liian pitkään.
- Mikään alkuperäisistä aikatauluista ei pitänyt.
- Yhdellä läheisellä vieraalla karkasi ns. mopo käsistä
- Häätanssi meni vähän miten sattui
Mutta onneksi ei annettu Jessin kanssa näiden haitata ollenkaan. Ja ei se ketään muitakaan näyttänyt haittaavaan. Miksi haittaisi? Huippuja tyyppejä paikka täynnä. Ihmiset nauttivat toistensa seurasta ja päivästä. Minä ja rakas vaimoni nautimme päivästä niin paljon. Oli niin ainutlaatuinen ja ikimuistoinen päivä.
Tärkeintä asia itselle oli, ettei antanut loppupeleissä jonninjoutavien ”pieleen menneiden” olevien asioiden viedä huomiota, vaan piti huomion toisissa ihmisissä ja niissä asioissa, mitkä olivat mahtavasti. Päästi vaan kaikesta “epätäydellisestä” tietoisesti irti.
Lisäksi mielenharjoittelu auttoi itseäni siihen, että pystyin täysillä heittäytymään hetkeen ja olemaan sydän avoimena. Esimerkiksi puheita kuunnellessa ja niitä antaessa. Ei tarvinnut olla pidättäytyväinen ja itsekeskeisistä huolista ei ollut tietoakaan. Päivä oli kaiken kaikkiaan niin sydämellinen.
Ainut mitä jäi kaipaamaan, että olisi ollut vieläkin enemmän aikaa kaikkien kanssa! Päivä meni niin nopeasti. Jos tekisin kaiken uudestaan, aloittaisin häät aamu 10:ltä 😁
Mitä oppeja yritän kokemuksesta itselleni sisäistää
Mitkäänhän seuraavista ei ole uusia asioita. Ja kaikkihan nämä ”tietää”. Haaste onkin muistaa nämä näkökulmat, kun itse tilanne on päällä, eli sisäistäminen.
- Älä huolestu asioista – vaan pidä niistä huolta: Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa. Asioista voi pitää huolta, ilman että niistä huolestuu. Liika huolestuminen on turha mielen opittu tapa toimia ja se ei ole hyödyllistä.
- Asiat järkkääntyvät kyllä jotenkin ja elämä jatkuu: Suurin osa asioista ei mene pieleen. Ja jos menee, 99.9% asioista on sellaisia, ne saadaan aina jotenkin järkättyä ja elämä kyllä jatkuu. Haaste on se, että mielemme ei sitä käsitä kyseisessä hetkessä.
- Asiat, jotka eivät ehkä järkkäänny ja voivat jäädä kaduttamaan, ovat yleensä ihmissuhteisiin tai terveyteen liittyviä. Niissä jos kunnolla perseilee, niin asiat eivät välttämättä enää järkkäännykkään. Ihmissuhteista ja omasta itsestään kannattaa pitää siis hyvää huolta.
- Nauti elämästäsi tässä ja nyt. Kyseinen hetki ei koskaan enää toistu vaan se ikuisesti poissa: Tämä on niin tärkeä asia muistaa. On niin helppoa keskittyä ihan vääriin asioihin ja sen jälkeen kyseisen hetken ja tilaisuuden missaa. Läsnäolon varkaita on monia, mutta stressaaminen ja mielen stressiajatukset ovat yksiä yleisimpiä. Samalla kuitenkaan ei kannata laittaa mitään paineita itselleen, että pitäisi tuntea tietyllä tavalla tietyissä hetkissä. Riittää vaan, että olet täysin läsnä, elät hetkessä täysillä sekä kiinnität parhaasi mukaan huomioita asioihin, mitkä ovat hyvin eikä mikä on vialla. Meidän huomio lopulta määrittää, mitä koemme.
Loppusanat - Syvä kiitollisuus harjoittelusta
Olin ennen häitä ja hääpäivän aikana niin kiitollinen, että olin jo meditoinut ja harjoitellut mieltäni 7 vuotta. Olin niin kiitollinen, että vaimoni Jess on meditoinut ja harjoitellut mieltänsä jo yli vuosikymmenen.
Voisin niin nähdä, ilman sieltä saatuja sisäistyksiä + mielen käsittelyn taitoja, olisimme keskittynyt turhan paljon vääriin asioihin ja olleet epähyödyllisten ajatusten vietävissä. Oltaisiin oltu mielen opittujen reaktioiden ja ajatusmallien vietävissä. Elämän yksi mahtavimmista hetkistä ei olisi välttämättä ollutkaan niin mahtava kokemus kuin se olisi voinut olla. Tältä se ainakin tuntuu omalla kohdalla.
Koko kokemus vain vahvisti itselleni sitä, että mielenharjoittelu on yksi tärkeimmistä asioista, mitä voi tehdä niin itselleen kuin läheisilleen.
