Havaintoja ja ajatuksia vaikeista mielialoista
Mielenharjoittelu ei tarkoita sitä, ettetkö kokisi koskaan vaikeita ja haastavia mielialoja. Esimerkiksi alakuloisuutta, surullisuutta, apatiaa, yksinäisyyttä jne.
Meditaatio ja mindfulness eivät siis ole ihmepillereitä, joka pyyhkisi tämmöiset asiat kokonaan pois. Pikemminkin ne auttavat näihin suhtautumisessa ja käsittelyssä, silloin kun olet näiden mielialojen keskellä.
Kerron tässä kirjoituksessa omakohtaisesti, mitä olen kokenut, mitä olen havainnut ja kuinka yritän itse näissä tilanteissa toimia.
Tämän kirjoituksen näkökulmista voi olla sinulle apua, vaikka et vielä meditoisikaan säännöllisesti.
Haluan korostaa, tässä kirjoituksessa ei ole kyse vakavista mielenterveyden häiriöistä. En ole näitä onnekseni koskaan itse kokenut, enkä ole mielenterveyden ammattilainen. Niissä usein vallitsee ihan eri säännöt ja näissä tilanteissa kannattaa hakea rohkeasti apua mielenterveyden ammattilaiselta.
Lukuaika 7 min
Taustaani haastavista mielialoista
Koen aina joskus aika haastaviakin mielialoja. Mielialalla tässä yhteydessä tarkoitan pysyvämpää mielentilaa, enkä hetkellistä ohimenevää tunnetta.
Esimerkiksi välillä oikein mikään ei vaan nappaa, ei ole energiaa tai motivaatiota tehdä oikein yhtään mitään. Mielialat ovat siis olleet jotain tämänkaltaisia: alakuloinen, apaattinen, tyhjä, yksinäinen, surullinen.
Välillä nämä mielialat ovat olleet enemmän taustalla ja välillä ne ovat olleet voimakkaampia ja täyttäneet koko kokemukseni.
Välillä näiden mielialojen kesto voi olla aika lyhyt. Esimerkiksi puolipäivää. Joskus taas ne ovat kestäneet jopa joitakin viikkoja. Yleisimmin kuitenkin haastavan mielialan kesto on ollut yhdestä muutamaan päivään.
Havaintoni vaikeista mielialoista
Kun olen ollut tällaisten vaikeiden mielialojen keskellä, olen tietoisesti (mindful) tehnyt havaintoja kokemuksestani ja mielestäni. Olen huomannut mm. seuraavanlaisia asioita:
- Mieliala luo erittäin vahvoja ajatusvinoumia. Mieleni on erittäin vaikea pystyä ajattelemaan muutoin kuin vallitsevan tunnetilan mukaisesti. Mieliala siis vahvasti määrittää olemustani ja käytöstäni.
- Jos olen näihin ajatuksiin identifioitunut (=sulautunut) ja otan ne vakavasti sekä totuutena, kyseisen mielialan tunnetila yleensä voimistuu. Ja tunnetilan voimistuessa myös sen myötäiset ajatukset voimistuvat. Itseään ruokkiva noidankehä syntyy helposti.
- On vaikeaa muistaa, mitä tunsi ja ajatteli asioista ennen kuin kyseinen mieliala alkoi.
- On vaikea muistaa sitä tosiasiaa, että vaikean mielialan päättyessä, omat ajatukset asioista tulevat olemaan hyvin erilaisia kuin mitä ne sillä hetkellä ovat.
- On vaikeaa saada itseään tekemään jotain konkreettista tekoa, joka todennäköisesti auttaisi mielentilaan. Esimerkiksi liikunta tai luonnossa oleminen.
- Jos olen alkanut toivomaan haastavan mielentilan pois menoa tai muuten kamppailemaan tunnetilaani vastaan, yleensä oloni on vain pahentunut.
- Joskus mielialaan on ollut joku selkeä syy, joka on ollut omissa käsissä ja jolle on voinut tehdä jotain.
- Joskus taas en ole keksinyt sille mitään yhtä konkreettista syytä. Tuntuu, mielialan takana on ollut monia piileviä tekijöitä. Tuntuu, mielen nyt vain välillä tarvitsee kokea näitä mielialoja käsitelläkseen ja prosessoidakseen jotain tarpeellista.
Hyväksi havaitut käytännöt, joiden mukaan yritän toimia
Pikkuhiljaa, kun olen toistuvasti ja tietoisesti tehnyt näitä samoja havaintoja, ne ovat alkaneet sisäistyä. Sen myötä olen sanoittanut itselleni seuraavanlaisia auttavia käytäntöjä tai vinkkejä, joiden mukaan yritän toimia.
Käytän näitä hyödyksi enemmän tai vähemmän vähän riippuen tilanteesta. Pitempikestoisissa ja voimakkaammissa mielialoissa kaikki vinkit voivat olla käytössä, ja jossain toisissa tilanteissa se pelkästään riittää, että ei kamppaile turhaan oman todellisuutensa kanssa, eikä aiheuta mielipahaa muille omalla käytöksellään.
Näiden käytäntöjen muistaminen tai niiden mukaan toimiminen mukaan ei lähellekään aina onnistu. Mutta joka kerta oppii aina lisää.
Toivottavasti jotkut alla olevista vinkeistä tarttuvat matkaasi ja niistä voisi olla sinulle apua, kun seuraavan kerran olet vaikean mielialan keskellä.
Yhdeksän hyväksi kokemaani käytäntöä
Yritän hyväksyä täysin mielialani ja olla sen kanssa OK.
Todellisuus ja mieliala on mitä on. Toisin toivominen tai syyttely ei helpota tilannetta. Olen huomannut, että “en saisi, minun ei pitäisi tuntea näin” tai “milloin tämä jo muuttuu” ajatustarinoihin identifioituminen laittaa vain uusia haitallisia kerroksia kokemukseen. Vaikka esimerkiksi alakuloisuudesta ei tarvitse oppia pitämään, voi sen kanssa oppia olemaan suht OK.
Yritän sanoittaa mielialan itselleni.
Sen sijaan, että käytän vain yleisiä sanoja huono tai vaikea, yritän pystyä nimeämään mielialan yksityiskohtaisemmin. Esimerkiksi: suru, pettymys, apeus, ikävä, yksinäisyys. Tämä voi auttaa seuraavaan kohtaan.
Yritän olla utelias mielialaani kohtaan ja selvittää, onko mielialaan selkeää syytä vai ei.
Olen huomannut, omaa mielialaa kannattaa aina lähestyä avoimen uteliaasti. Tässä yksi esimerkki, miten joskus tutkin omaa mielialaani, varsinkin jos pysyvämmän oloinen.
- Yritän hetkeksi pysähtyä (esimerkiksi meditaatiohetki) ja tulla erittäin tietoiseksi tunnetilastani kokemuksessani. Esimerkiksi missä ja miten se tuntuu kehossani.
- Sen jälkeen kysyn mielessäni tunteelta ystävällisesti, että mikä vikana, kaveri?
- En yritä siihen itse tietoisesti vastata. Olen vain tietoisena tunteeni kanssa ja odotan kärsivällisesti, että tuleeko jotain ajatuksia pintaan. Joskus sieltä alkaa tulemaan vastauksia ja joskus ei. Yritän vain rehellisen rohkeasti ja uteliaasti kuunnella itseäni.
- Jos syy löytyy ja voin tehdä sille jotain juuri nyt, niin yritän toimia sen mukaisesti.
- Jos ei löydy syytä, jatkan muiden sääntöjen noudattamista ja ehkä tiedustelen syytä joku toinen kerta uudestaan.
Yritän saada tilaa mielialan luomiin ajatuksiini, enkä ota niitä liian vakavasti.
Yritän siis tulla erittäin tietoiseksi ajatuksistani ja yrittää havaita ja muistaa, miten puolueellisia ja osatotuuksia ne ovat.
Olen havainnut, puolueellisetkin ajatukset voivat sisältää tärkeää informaatiota, joten yritän tunnistaa sitä niistä. Aitoja ratkaistavissa olevia ongelmia ei ole siis tarkoitus lakaista maton alle.
Muuten epähyödylliset ajatukset yritän jättää vain omaan arvoonsa, koska niiden uskominen helposti vain pidentää kyseistä mielialaa. Yksi yleisempiä ajatusketjuja on tämän hetkisen olosuhteiden sekä tulevaisuuden näkeminen erittäin synkässä valossa.
Yritän kommunikoida asiasta
Olen huomannut, että esimerkiksi jos olen pystynyt proaktiivisesti kertomaan kumppanilleni mielialasta, tästä on ollut aina iso etu. Tällöin hän tietää mitä on menossa ja osaa paremmin ottaa tämän huomioon.
Yritän olla purkamatta huonoa mielialaani muihin
Jos itsellä menee huonosti, niin myös muut näkee huonommassa valossa. Lisäksi tulee reagoiduttua muihin ihan eri tavalla, esimerkiksi töykeästi. Näin ainakin omalla kohdalla. Parasta vastalääkettä on olla näistä tulkinta- ja käyttäytymisvinoumista tietoinen, eikä aina toimia sen mukaan miten mieli haluaisi toimia.
Yritän toimia jollain tavalla, joka mahdollisesti voisi parantaa mielialaani.
Esimerkiksi nukkumalla, liikkumalla, ulkona luonnossa käymällä tai joku muu asia, mikä voisi piristää mieltä. Yleensä näissä tilanteissa joudun toimimaan tunteitani ja ajatuksiani vastaan. Joskus onnistuu helpommin, joskus vaikeammin.
Samalla yritän tiedostaa, että nämä asiat eivät välttämättä aina auta ja se on OK. Eli en yritä pakonomaisesti muuttaa tai kontrolloida mielialaani. Yritän siis keskittyä, mitä voi riittävästi tehdä juuri nyt sen sijaan, että lataisin odotuksia johonkin lopputulokseen.
Yritän parhaani mukaan, ettei mielialani määrittäisi liikaa käytöstäni.
Varsinkin silloin, jos tunnetila on kestänyt pidemmän aikaa. Esimerkiksi jos tunnen apatiaa, niin yritän tietoisesti tunteista ja ajatuksista huolimatta tehdä arkiasiat ihan kuten normaalistikin. Keskityn vain seuraavaan tehtävään asiaan.
Muistutan itseäni tietoisesti, että tämä mieliala on väliaikaista.
Mikään vaikea mieliala ei ole kestänyt ikuisuutta ja ne ovat aina siitä muuttuneet. Tämän muistaminen tuo heti helpotusta, toivoa ja turvaa, jos tilanne tuntuu erittäin pahalta.
Meditaatio ja mindfulness ovat olleet avainroolissa itselleni
Meditaatio sekä arjen mindfulness ovat auttaneet itseäni yllä olevien käytäntöjen löytämisessä, muistamisessa ja niiden mukaan toimimisessa. Yllä olevista asioista tietäminen ei auta, jos on täysin identifioitunut (=sulautunut) omiin ajatuksiin ja tunteisiin. Silloin niihin on erittäin vaikea suhtautua kevyemmin ja kyseenalaistaa niiden todenmukaisuutta sekä ehdottomuutta.
Jo yksistään se tekee suuren merkityksen, kun näkökulman pystyy muuttamaan täysin identifioituneesta “minä olen…”, toisenlaiseen perspektiiviin “mieleni sanoo, että…” tai “mielessäni tapahtuu…”.
Toisin sanoen, omalla kohdallani kaikki on lähtenyt tietoisuudesta. Eli pelkästään kiinnittämällä huomioita ja olemalla enemmän tietoinen, mitä mielessä ihan oikeasti näissä tilanteissa tapahtuu ja miten sen toiminta muuttuu eri hetkissä. Tämä antaa tietynlaista omakohtaista kokemusperäistä ymmärrystä. Ajan myötä näitä ns. ”mielen lakeja” alkaa sisäistämään ja yhä useammin vaikeidenkaan mielentilojen keskellä ei ole niin hallitsematon tai voimaton olo.
Kaksi tärkeintä mukaan otettavaa asiaa
Tiivistettynä, kaksi tärkeintä asiaa on ollut ensinnäkin vaan oppia pikkuhiljaa olemaan yhä enemmän OK, myös haastavien mielialojen keskellä ja yrittää lopettaa kaikki turha kamppailu ja toisin toivominen.
Toiseksi on ollut tärkeää olla sen verran tietoinen, ettei ainakaan pahentaisi tilannetta omalla toiminnallaan. Esimerkiksi ottamalla mielialan tuottamat ei-avuliaat ajatukset totuutena ja jatkamalla niiden mukaista ajattelua.
Toivotan tsemppiä sinulle haastaviin mielialoihin, jos ja kun niitä tulet elämässäsi vielä monet kerrat kokemaan. Itse jotenkin ajattelen, että ne ovat osa ihmisyyttä ja elämää. Parasta on vain pikkuhiljaa oppia olemaan niiden kanssa yhä enemmän OK ja taidokkaammin.
