Mielen vaellus, onko se sittenkin hyväksi?
Mindfulnessin ja meditoinnin matkalla voi helposti syntyä käsitys, että mielen vaeltelun tai harhailun estäminen olisi yksi harjoittelun päätavoitteista ja että nämä olisivat lähtökohtaisesti huonoja asioita.
Mutta mitä jos mielen vaeltelu ei olekaan pelkästään ongelma? Entä jos se onkin yksi mielemme tärkeimmistä työkaluista, kunhan opimme katsomaan sen perään?
Yksi tärkeistä oivalluksista omalla kasvumatkallani on ollut, ettei asiat ole koskaan mustavalkoisia. Eikä tämäkään asia ole poikkeus. Kuten kaikissa mielemme piirteissä ja “työkaluissa”, myös tätä ihmismielen luonnollista kykyä voi käyttää joko hyödyksi tai haitaksi.
Lukuaika 7 min
Mihin tarvitsemme mielen vaeltelua
Mielen vaelteluun liittyy usein harhaluulo, että se olisi ajanhukkaa. Että meidän pitäisi aina keskittyä johonkin tai tehdä jotain.
Todellisuudessa mielen vaeltelu on tärkeää. Johann Hari kirjoittaa kirjassaan Stolen Focus, että mielen vaeltelu on aivojen tapa luoda uusia yhteyksiä eli assosiaatioita eri asioiden välille. Kun mieli saa vaeltaa vapaasti, se yhdistää aiheita ja käsitteitä uusilla ja yllättävillä tavoilla. Mielen vaeltelu onkin monin tavoin luovuuden perusta.
Tätä tukee myös oma kokemukseni. Itse saan usein parhaat ideani juuri mielen vapaasti harhaillessa – en silloin, kun yritän intensiivisesti keskittyä. Tämä pätee myös ongelmanratkaisuun: jos olen jumissa jonkin ongelman kanssa, jo 20 minuutin olemistauko takapihalla saattaa “pulpauttaa” ratkaisun mieleeni kuin itsestään.
Tilan ottamisen tärkeys ratkaisuissa on ollut pitkään tiedostettu asia. Monet oikeasti merkittävät tieteelliset ja yhteiskunnalliset oivallukset ihmiskunnan historiassa ovat syntyneet juuri mielen vapaasti harhaillessa.
Lisäksi mielen vaeltelu on tärkeä keino sisäistää oppimaamme tai lukemaamme. Se on aivojen tapa jäsentää maailmaa. Tästä syystä kannattaa kokeilla vähentää kirjojen ja äänikirjojen kulutusta turbovauhdilla, ja sen sijaan omaksua uutta tietoa rauhallisemmin – jättäen taukoja ja tilaa myös reflektoinnille. Näin tieto todennäköisemmin sisäistyy.
Mielen vaeltelu on myös tärkeä keino kasvattaa viisautta. Se tarjoaa mahdollisuuden käsitellä omia kokemuksia, tunteita ja identiteettiä. Se auttaa miettimään tulevaisuutta järkevässä valossa. Se auttaa meitä ihmissuhteissa ja empatiassa, kun pohdimme muiden näkökulmia ja kokemuksia.
Kaksi suurinta estettä hyödylliselle mielen harhailulle
Mielen vaeltelu ei siis ole vain häiriötekijä, vaan olennainen osa kognitiivista toimintaamme. Miksi sitten mielen vaeltelu ei usein tunnu kovin hyödylliseltä ja yllä olevat hyödyt eivät toteudu?
Kaksi suurinta estettä hyödylliselle mielen vaeltelulle ovat:
- Modernin maailman jatkuvat ärsykkeet ja viihdykkeet: Nykyään on hyvin vaikeaa vain olla ja antaa mielen harhailla. Erityisesti puhelin täyttää kaikki päivän tyhjät hetket. Huomiomme siirtyy jatkuvasti vain yhdestä ärsykkeestä toiseen.
- Hallitsematon, epähyödyllinen minäkeskeinen ajattelu: Mielemme harhailee usein väärään aikaan sekä vääriin asioihin. Tästä lisää seuraavaksi.
Milloin mielen vaeltelu on meille ja muille haitaksi
Kuuluisa Matthew A. Killingsworthin ja Daniel T. Gilbertin tutkimus A wandering mind is an unhappy mind osoitti, että keskimäärin olemme onnettomampia silloin, kun mielemme harhailee.
Tämä viittaa siihen, että mieli harhailee usein aiheisiin, jotka eivät ole meille hyväksi. Tavallisia teemoja ovat:
- Negatiivisuus: Mieli harhailee useammin siihen, mikä on pielessä – itsessä, muissa, elämässä, maailmassa – kuin siihen, mikä on hyvin.
- Toistuvuus: Mieli jauhaa samoja aiheita ja ajatuksia uudelleen ja uudelleen, ilman lisäarvoa.
- Epävarmuudet: Mieli ei siedä epävarmuutta ja vaeltelee “entä jos” -skenaarioihin: “Entä jos, mokasin tämän tilaisuuden lopullisesti?”, “Entä jos en ehdi toipua ajoissa?” Näiden murehtiminen silloin, kun asialle ei voi tehdä mitään järkevää, on usein vain haitallista.
- Minäkeskeisyys: Ajatukset liittyvät usein tavalla tai toisella itseen sen sijaan, että ajattelisimme pelkästään yleisiä asioita tai muita.
Lisäksi hallitsematon mielen vaeltelu on suuri ongelma. Mieli lähtee vaeltamaan silloin, kun sen ei pitäisi – esimerkiksi kesken palaverin tai lapsesi puheen. Jos et hallitse mielen vaeltelua, et pysty olemaan läsnä tai keskittynyt silloin kun haluaisit. Tällä on selkeitä haittavaikutuksia ihmissuhteisiin, työhön ja yleisesti elämänlaatuun.
Mielen harhailu ei siis ole yksinomaan hyväksi. Siksi sen perään kannattaa katsoa – ja tässä kohtaa tulevat mukaan meditaatio, mindfulness ja mielenharjoittelu.
Meditaatio ja mielenharjoittelu opettaa mielen vaeltelun taitavaa käsittelyä
Millä tavalla voimme alkaa katsomaan mielenharhailun perään? Se kun ei ole helppoa. Yleensä kun mielemme harhailee, niin olemme niin uppoutuneita (=sulautuneita) ajatuksiimme, että ne enemmänkin vievät meitä sen sijaan, että voisimme katsoa niiden perään.
Meditointi ja mielenharjoittelu arjessa on tehokas keino, niin oman kokemukseni kuin tutkimuksien mukaan, jolla tämä onnistuu. Meditaatio kehittää mindfulness-taitoja. Näihin kuuluu mm. kyky hallita paremmin huomiota, kasvattaa tietoisuutta omasta mielestä ja luoda tilaa ajatuksiin. Harjoittelun myötä opimme ottamaan ajatuksemme vähemmän vakavasti. Ne eivät enää hallitse meitä, vaan muuttuvat vähitellen työkaluiksi.
Nämä taidot ovat tietyllä tavalla kuin supervoima. Niiden avulla voimme katsoa mielen vaeltelun perään, minimoiden sen haitat ja maksimoiden hyödyt. Esimerkkejä, mitä nämä taidot mahdollistavat:
- Tiedostamme useammin, kun mielemme vaeltaa johonkin epähyödylliseen ajatusketjuun → mahdollistaen taitavan toiminnan.
- Saamme etäisyyttä ajatuksiin, jolloin ne eivät hallitse meitä yhtä voimakkaasti.
- Voimme katkaista epähyödyllisen ajatusketjun ja siirtää huomiomme muualle. Esimerkiksi siihen mitä olemme juuri tekemässä.
- Olemme tietoisempia hyödyllisistä ajatuksista/ideoista, jolloin muistamme ne paremmin ja pystymme hyödyntämään niitä.
- Osaamme yhä helpommin vain olla, ilman virikkeitä ja tekemisen pakkoa. Tämä mahdollistaa useammin mielen vaeltelu hetkiä elämäämme.
- Pystymme yhä paremmin itse valitsemaan, milloin haluamme keskittyä nykyhetkeen ja milloin antaa mielen vaeltaa. Silloin kun ne palvelevat meitä tai muita parhaiten.
Aivot kehittyvät uudenlaisen palautteen myötä
Aivomme ja mielemme muuttuvat uudenlaisen palautteen myötä. Tästä seuraa, että mitä enemmän käytämme kykyjämme sekä taidokkaasti pidämme huolta mielemme puuhastelusta, sen paremmaksi mielemme toiminta ajan myötä muuttuu. Mieli alkaa vaeltaa yhä useammin kohti luovuutta, ymmärrystä ja viisautta.
Taaskaan tavoitteena ei ole täydellisyys. Mutta vaikka epähyödyllinen vaeltelu ei koskaan täysin katoa, se voi vähentyä merkittävästi – ja samalla tarve sen kaitsemiseen pienenee.
Mielenharjoittelun ja mielen harhailun suhde tiivistettynä
Toisin sanoen, meditaatioharjoittelussa haluamme saada huomiomme ja mielemme paremmin hallintaan. Mieli ei pomota meitä enää samalla tavalla. Tästä lähdetään usein liikkeelle harjoittelussa.
Parempi hallinta ei kuitenkaan tarkoita sitä, että estäisimme mieltä aina harhailemasta tai vaeltelemasta. Se tarkoittaa, että meillä on enemmän sananvaltaa siihen milloin haluamme antaa mielen vaeltaa ja milloin emme.
Lisäksi meditaatioharjoittelussa opettelemme olemaan yhä tietoisempia siitä, mihin mieli harhailee. Tämän tietoisuuden ja harjoiteltujen hallintataitojen avulla voimme katsoa mielen perään ja ohjata sitä useammin oikeaan suuntaan.
Ehdotus arkeen
Nämä asiat eivät valitettavasti kehity lukemalla – ne rakentuvat harjoittelemalla.
Säännöllisen meditoinnin lisäksi kokeile tuoda arkeesi myös seuraavanlaisia (harjoittelu)hetkiä:
- Lisää päivääsi/viikkoosi hetkiä, jolloin et tee mitään – annat vain mielen harhailla vapaasti.
- Esimerkiksi bussipysäkillä, kahvin tippuessa, pyykkejä viikatessa tai suihkussa.
- Ole samalla uteliaan tietoinen siitä, mihin mielesi harhailee, ja katso sen perään:
- Tunnista epähyödylliset ajatusketjut ja ohjaa huomio pois niistä.
- Tunnista hyödylliset ajatukset ja yritä muistaa ne paremmin. Ota ne käytäntöön.
Ota tavoitteeksi lisätä vaikka yksi tällainen hetki päivääsi. Siitä on hyvä aloittaa ja alkaa saamaan kokemusta, mistä tässä on kyse. Päivä on täynnä tilaisuuksia, jossa esimerkiksi puhelimen selailun sijaan voit vain olla ja antaa mielen harhailla.
Mielen vaeltelun (ja harjoittelun) iloa 🙂
